Maapallon yö on hukkumassa valoon.
Suomessa on enää kolme pientä täysin keinovalosta vapaata läikkää. Yli 70% suomalaisista ei asuinpaikaltaan näe linnunrataa, koska keinovalo peittää sen. Lähes kaikkien muidenkin yötaivas on kirkastunut vähintään kymmenen prosenttia. Keinovalo lisääntyy vuosittain kolmesta kuuteen prosenttia, mikä johtaa siihen, että 27 vuodessa valon määrä vähintään kaksinkertaistuu.
Ajatus pimeätaivaspuistosta ja -keskuksesta syntyi tähtivalokuvausharrastukseni ja omien kokemusteni kautta. Huomasin, että Syrjävaara sijaitsee erityisessä paikassa, suurten kaupunkien valosaastealueiden ulkopuolella vaaran laella, josta on suora valosaasteeton näkymä revontuliovaalille. Kylän alueella ei myöskään ole hukkavaloa, joten taivas alueella on vielä varsin kirkas.
Katselin lapsena pimeässä taivaanrannassa näkynyttä yksinäistä punaista valoa. Ukko kertoi, että se oli Vuonoksen kaivoksen tornin varoitusvalo. Nykyään kaikkialla taivaanrannassa, pohjoista lukuunottamatta, kajastaa kylien ja kaupunkien valoja. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten pakkasöinä Linnunrata kimmelsi punaisen ja sinisen sävyisenä. Nyt värit ovat himmenneet. Yön ja yötaivaan suojelulla on kiire!
Pimeän suojeleminen Syrjävaarassa
Pimeän suojeleminen Syrjävaarassa on yön luonnollisen pimeyden suojaamista ihmisen vaikutukselta.
Kiinteästi asennettujen keinovalojen käyttö on yöaikaan kielletty ja muuta valon käyttöä ulkona pimeän aikaan on rajoitettu vain tarpeelliseen. Käytännössä kaikki kiinteät ulkovalaisimet on poistettu.
Ulkovalaistus
Tilapäinen valaiseminen ulkona rakennusten ulkopuolella on mahdollista tarpeen niin vaatiessa, kuten maatilan työkoneiden korjaustöissä tai muun turvallisuuden vuoksi. Valoja saa käyttää vain työn / tehtävän aikana. Suositus on, että valojen värilämpötila on korkeintaan 3000K. Valaistus ei saa olla voimakkaampi kuin tehtävään vaaditaan. Jos tehtävä ei sitä vaadi ja on teknisesti mahdollista, valojen on suuntauduttava vaakatason alapuolelle. Ylöspäin suunnatut yleisvalaisimet ovat kiellettyjä.
Ajoneuvot
Syrjävaaran suojelualueella mönkijöiden, moottorikelkkojen ja traktorien käyttö sallitaan vain maatilan töissä ja metsästyksen yhteydessä kun saalista haetaan pois metsästä.
Syrjävaaran pimeätaivaskeskukseen johtavalla kapealla yksityisellä tiellä suositellaan hiljaista ajonopeutta ja lähivalojen käyttöä pitkien sijaan.
Nämä kiellot ja suositukset eivät koske ajoneuvoja jotka liikkuvat alueen läpi yleisillä teillä. Riittävien ajovalojen käyttäminen kaikissa olosuhteissa on lain mukaan pakollista ja ainoa turvallinen tapa liikkua autolla yöaikaan.
Liikkuminen jalan luonnossa
Yöllä ulkona jalan liikuttaessa suositellaan käytettäväksi vain punaisia otsavaloja / kannettavia valaisimia. Olosuhteet voivat syksyllä etenkin metsässä olla sellaiset, että punainen valo ei riitä, jotta liikkuminen olisi turvallista. Silloin voidaan käyttää myös valkoista valoa. Valon värilämpötilan suositus on, että se on korkeintaan 3000K. Metsä itsessään rajaa valon leviämista tehokkaasti.
Pimeä filosofia, manifesti
Yö kaikissa muodoissaan on sekä tärkeä kokemus että biologinen välttämättömyys. Liiallinen valaistus yöllä tuhoaa tämän välttämättömyyden. Kaikki maapallon pinnalla oleva elämä on kehittynyt luonnollisessa yön ja päivän vaihtelussa. Se ohjaa eliöiden toimintoja. Vuosimiljardien kuluessa se on koodautunut syvälle eliöiden genetiikkaan. Se on keskeinen osa biologisen elämän perustaa. Kun yötä muutetaan, vaikutetaan suoraan kaikkien eliöiden biologisten toimintojen perustaan.
Liiallisen valon haittavaikutuksista on paljon tutkittua tietoa. Tältä pohjalta luonnollisen yön suojelu tarkoittaa kaiken maanpäällisen elämän ja ihmisen suojelua. Kaikelle elämälle ei voi rakentaa reservaatteja ja suojelualueita, joilla liiallisen ja vääränlaisen keinovalon haittavaikutukset minimoidaan. Itse maapallo on ainoa elämän reservaatti. Siksi luonnollista yötä ja itse elämää on suojeltava kaikkialla.
Yleensä puhutaan pimeän suojelemisesta. Sen lähtökohtana on näkemys, joka tarkoittaa valosaasteetonta astronomista tähtikirkasta yötä. Tällainen tähtitaivaan suojelu on kuitenkin vain osa pimeän suojelua. Pohjoismaissa yö voi kuitenkin olla pimeä ja täynnä tähtiä vain puolet vuodesta: syys- ja kevätpäiväntasausten välissä talvella. Täällä astronomisen yön suojeleminen on osa-aikaista toimintaa. Silti muinakin vuodenaikoina ja muissakin olosuhteissa on yö – luonnollinen yö. Se voi olla kesän ”yötön yö”, jolloin Aurinko ei laske. Se voi olla talven kimmeltävien hankien ja revontulien valaisema yö. Se voi olla syksyinen pilvien tummentama säkkipimeä, jossa maata jalkojen alla tai edes omaa kättään ei näe, vaikka silmät ovat adaptoituneet pimeään.
Kun tavoitteena on yön suojeleminen, on löydettävä tasapaino erilaisten määritteiden välillä. Ei voi olla niin, että puolet vuodesta yötä ei suojella, tai sitä ei pidetä suojelemisen arvoisena. Ei myöskään voi olla niin, että yön suojeleminen on vain keskisten leveyspiirien asia. Suojelun on koskettava koko planeettaamme. Pohjoisten leveyspiirien yön erityispiirteet kaikkina vuodenaikoina on tunnistettava ja huomioitava suojellessamme omaa pohjoista yötämme. Samalla on huomioitava pohjoisten alueiden luonnon, elämäntavan ja luonnonsuojelun erityispiirteet. Pohjoisen yön ja sen moniulotteisuuden arviointiin on löydettävä sopiva mittapuu, joka huomioi ihmisen lisäksi muutkin eliöt. Tämä on väistämättä kaikkien etu.